Ensin piti tehdä yksi siskolle synttärilahjaksi:

Sitten toinen samanlainen siskontytölle muuten vaan tai lapsenvahtipalkkioksi. Sitten taas yksi omalle kummitädille "kukaksi". Sitten alkoi älytön määrä puuvillakankaita ärsyttää ja isäntäkin vihjailemaan, että näitä voisi joskus olla valmiina viemisiksi. Sitten tehtiin yhdeksän:

Sitten kankaita oli edelleen laatikko tulvillaan ja tuli pari tilauskassiakin ja omat ostoskassitkin alkoi näyttää tylsiltä ja välähti, että niitä päiväkodin tätejäkin on taas kohta aika lahjoa. Sitten tehtiin toiset yhdeksän.

Sitten alkoi kankaat jo vähetä. Sitten tehtiin viisi pienempää.

Sitten leikattiin vielä loput palaset neuvolakortin kansiksi, joita ei ole vielä ommeltu. Sitten ei ommella hetkeen ostoskasseja. Paitsi ehkä ne viisi, jotka odottavat vielä sopivaa vuorikangasta. Näin on ehkä sanottu ennenkin.

Sitten ne tutut, jotka kaipaavat itselleen omaa kassia, nostaa käden ylös ja kirjoittaa sen vaikka tuonne kommentteihin.