Kiitos kaikille kommenteista! Käyn kyllä kurkkimassa teidän kommentoijien blogeja ja löydän sieltä aina kaikkea kivaa!

Mutta ajankäytöstä käsitöihin. Käsityöt on mun henkireikä ja liki ainoa harrastus, niihin siis täytyy löytyä aikaa muuten hajoaa pää! Mulla on siitä onnellinen tilanne, että nuo lapset tykkäävät leikkiä myös itsekseen ja toisaalta niillä on niin pieni ikäero, että leikkivät myös keskenään. Samalla voi äiti ommella. Ompelupöytä mulla on samassa huoneessa kuin lasten leikkikalut, niin olen tavallaan kuitenkin läsnä vaikken leikkimällä leikikään lasten kanssa. Välillä lapset istuu pöydällä koneen vieressä, välillä piirtävät tai leikkaavat samalla pöydällä eli osallistuvat omalla tavallaan. Aikaa löytyy, kun haluaa, ajankäytön suurempi haaste on siinä, että tulee jätettyä turhan paljon asioita viime tippaan.... ja silloin menee sitten ompelu ihan yötöiksi! Yöompelua ei muuten tule enää harrastettua niin paljon, kun töihin on kuitenkin pakko nousta ja useimpina aamuina vielä pidemmäksi toviksi auton rattiin.

Mutta siitä joulun jälkeisestä elämästä. Siskontyttö, se samainen, jolle se edellisen postauksen mekko on aikanaan tehty, täytti eilen 20 vee. Muutakin hän toki sai, mutta pitihän sitä nyt jotain tehdä itsekin. Varsinkin kun pääkalloista tykkäävälle löytyi niin sopiva kangas:

Ostoskassi kera calorimetryn lähti vielä pienenä onnentoivotuksena! Tuo kangas on ihan syötävän suloista ja siitä piti sitten itselle ja tytöllekin vääntää kassit. Malli on taas kerran se vanha tuttu muovikassin kaava, kaksi isompaa ja pienelle yksi pienempi. Vähän kutkuttaa mennä hakemaan tuota kangasta lisää ja tehdä siitä pienelle neidille pussilakana. Tai muuten vaan jemmata tulevia kassitarpeita varten...